Makwan Amirkhani nousi tappiosta elämänsä kuntoon

Makwan Amirkhani koki tappion viimeisimmässä UFC-ottelussaan Lontoossa. Nyt Makwan kertoo, miten kokemus muutti häntä ja millä treenifilosofialla hän tähtää kohti tulevaisuuden menestystä.

Uran ensimmäinen UFC-tappio laittoi ajattelemaan

Joku nyrkkeilijä on sanonut, että kun se voitti, se sai 3000 viestiä. Kun se oli hävinnyt, se sai kolme viestiä. Yksilöurheilijalle tappio ja sen käsittely on hyvin erilaista kuin joukkueurheilussa, jossa kauden aikana yksikään joukkue tuskin pelaa ilman tappiota.

Tappion hetkellä tuntui et koko maailma olisi romahtanut mun hartioille. Se oli mulle totta kai iso pettymys ja sitä oli vaikea käsitellä. Kun menin matsin jälkeen hotellihuoneeseen, missä mua odotti ystävät ja perheenjäsenet, tuntui kuin olisin pettänyt kaikki. Mun läheiset sanoi, että kun vastustajan käsi nostettiin pystyyn, niin niiden sydän meinasi pysähtyä. Mä mietin, miten hyvän fiiliksen ne olisi tuntenut, jos mä olisin voittanut. Rakastan sitä onnistumisen tunnetta. Kun mä onnistun, musta tuntuu siltä, että esimerkiksi mun äiti on onnistunut siinä, että se on mun äiti – kasvattanut ihmisen joka onnistuu näin vaativassa lajissa.

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen

Tappion jälkeen urheilija on paljon yksin. Jonkun kuukauden verran mä olin tosi allapäin ja pohdiskelin. Aina kun jokin suurin pettymys tapahtuu, etenkin urheilijalla, on kaksi vaihtoehtoa: joko tuut takaisin vahvempana tai lopetat. Mä en nähnyt sitä toista vaihtoehtoa mahdollisuutena, vaan tajusin, että urheileminen ja siinä menestyminen on se asia, mikä tekee mut onnelliseksi.

Enää en mieti edellistä matsia ollenkaan, se on ollutta ja mennyttä. Turhaan ei sanota, että kun ihminen on tyytyväinen, niin kehitys loppuu. En sano, että mä olin missään vaiheessa tyytyväinen, mutta jos sä voitat, niin silloin luotat vahvasti itseesi ja toimit samalla vanhalla kaavalla. Nyt se kaava on muuttunut.

Uudet treenikuviot Sports Science Labilla

Kun hävisin ja tulin takaisin himaan, niin heti aukesi uusia ovia. Tapasin sellaisen tyypin kuin Viljo Niemeläinen, joka pyysi mua Sports Science Labille treenaamaan. Me löydettiin ne asiat, mitä pitäisi kehittää ja minkälainen treeni olisi mulle ihanteellista. Nuoresta iästään huolimatta Viljo tietää uskomattoman paljon urheilusta ja treenaamisesta, ja mitä se vaatii, että pääset urheilijana maailman huipulle. En yhtään ihmettele, että Sports Science Labilla treenaa Suomen parhaita urheilijoita ja paljon NHL-pelaajia.

Kaikki tehdään niin ammattimaisesti, että olen nyt paremmassa kunnossa kuin Lontoossa. Meen joka päivä salille hymyssä suin ja kuntotestien tulokset paranevat entisestään. Aseista tehdään vahvempia vapaaottelun kannalta, mun ei tarvitse olla terminaattori joka osa-alueella. Oon innoissani siitä, että minkälaisessa kunnossa ollaan loppuvuodesta, jolloin todennäköisesti ottelen. Viljolle sanottiin aluksi, ettei sen pitäisi panostaa muhun näin paljon, ja ettei se saisi musta mitään irti. Meitä hymyilyttää nyt, kun tiedetään missä kunnossa olen parhaimmillani. En olisi voinut päätyä tätä parempaan paikkaan!

Paluu kotiin perheen luo

Jos olisin voittanut, olisin varmaan jäänyt Lahteen. Nyt palasin kotiin Turkuun ja on paljon mukavampaa nukkua omassa sängyssä, syödä kotiruokaa ja nähdä perhettä ja kavereita. Yritän tehdä mun siviilielämästä sellaista, ettei siinä ole mitään häiriötekijöitä. Pyrin siihen, että pystyn treenaamaan täysillä ja että tiedän, että teen kaikki oikein. En menisi enää ulkomaille pariksi kuukaudeksi, siinä touhussa ei ollut oikeen mitään iloa. Irlannissa päivät kuluivat lähinnä hotellihuoneessa palapelien ja PlayStation ääressä. Söin myös lähes joka päivä kylmää laihdutusruokaa, joten siitä puuhasta ilo oli kaukana.

Comeback-tarinat ovat kaikkein kauneimpia

Vaikka tappion hetkellä tuntui siltä, että kaikki oli siinä, se on oikeastaan voitto. Koska mä hävisin, niin olen nälkäisempi ja haluan tehdä entistä enemmän töitä. Häviön hetkellä käsittelet sitä paljon enemmän kuin silloin, kun voitat. Voiton jälkeen tulee niin paljon yhteydenottoja ja hypetystä, mutta tappion hetkellä käsittelet ottelua ja uraasi paljon enemmän. Näen asian niin, että tappio auttoi mut oppimaan lisää. Oon sitä mieltä, että jos urheilija kokee karvaan tappion, niin harva tulee takaisin samanlaisena ihmisenä – jos tietää, että on rahkeita menestyä, niin tulee aina paljon vahvempana takaisin.

– Makwan Amirkhani

Kuva: Riku Immonen